Dia 7: Hyva bussi, kamala bussi & hasardipaku

Tama paiva kaytettiinkin sitten yksinomaan autossa istumiseen, eli kuvia ei tullut otettua.

Bussi Quitosta Gualajaquiliin oli ihan ok - tosin nahtiin King Kong jo toista kertaa parin paivan sisalla ja telkut dosissa on aina taysilla. Korvatulpat olisivat siis olleet tarpeen.

Gualajaquilista eteenpain olikin sitten pimeaa ja aika helvetin pelottavaa kyytia bussinrotiskossa, joka vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta oli ilmeisesti varustettu rakettimoottorilla ja nitroilla. Puolivalissa parin tunnin matkaa paatin vain laittaa silmat kiinni ja rukoilla.

Santa Elena oli todella onneton loukko ja vaikka aluksi ajattelimme jaada yoksi ennen jatkamista aamulla Montañitaan, tulimme pian toisiin ajatuksiin. Meidat poimi samantien kyytiin pakettiauton virkaa joskus 70-luvulla toimittanut leivanpaahdin, johon oli ahtautunut noin 20 ihmista. Aluksi epailimme, etta kaverit vievat meidat vain seuraavan kulman taakse ja sen jalkeen blogitamme enaa valhallasta. Onneksemme erehdyimme, ja systeemi olikin vain paikallinen kimppakyyti. Ihmettelen edelleen, miten hakkyra pysyi kasassa - sisavalokin sammui joka toisessa toyssyssa ja syttyi jalleen seuraavassa.

Montañitan surffikyla oli hereilla viela saapuessamme paikalle, mutta emme jaksaneet paivan matkustamisen jalkeen enaa riekkua, vaan painuimme hostelliin ja punkkaan.