Dia 11: Surffaus ja zen

Aamun aallot takana ja ruoka maittaa jalleen. Surffaus vaatii hemmetisti voimia ja karsivallisyytta, silla 60% aktiviteetista on melomista 39% venailua ja 1% aalloilla ratsastamista. Vimmatun ja pitkallisen vasta-aallokkoon melomisen jalkeen jaadaan selalle odottelemaan sopivaa aaltoa, jonka osuessa kohdalle tuleekin sitten kiire tahdata laudalla hetkeen mikrosekuntia ennen aallon murtumista, eli juuri kun vesiseina on miltei pystysuoraan takanasi. Tama onkin sitten aivan pirullisen vaikeaa. Mikali aalto ohittaa sinut liian aikaisin, se nostaa sinut vain hellasti ilmaan jatkaakseen matkaansa ja jattaakseen sinut odottelemaan seuraavaa. Mikali aalto taas murtuu juuri ennen kuin se on kohdalla, se hyokyy suoraan paallesi ja silloin tuntuu kuin olisi sukkana infernaalisessa pesukoneessa. Lisaksi huuhoudut rannalle asti, jolloin koko melomisurakka on jalleen edessa.

Jos menee kauemmas ja syvemmalle, missa aallot ovat olemattomia, voi lekotella rauhassa ja kerata voimia samalla kun seuraa ihmeissaan pelikaanien matalalentoa parhaimmillaan parin metrin etaisyydelta. Se jos mika rauhoittaa kummasti ja saa Suomen, tyot ja kouluhommat siirtymaan valovuoden paahan. Tosin, kuten huomasin tanaaamuna, pidemmalla aallot eivat myoskaan liikuta sinua rantaan pain, vaan pahimmillaan joudut rannasta poispain kulkevaan virtaukseen, josta pois melominen onkin taas aika projekti...