Futbol, futbol

Viimeinen viikonloppu Costa Ricassa käsillä ja sehän sattuukin sopivasti olemaan kotosuomen juhannus. Jo ensi tiistaina kuljetus Perun pahamaineiseen Limaan odottaa. Viiden viikon jälkeen Boliviasta CR:aan vielä kolmeksi yöksi jonka jälkeen piiitkä lento esi-isien maille Fenniaan.

FUTBOL!!!

Costa Rica on tätä kirjoittaessani jo pudonnut jatkosta, mutta kisojen ensimmäinen matsi Saksa - Costa Rica oli täällä suurempi juhla kuin vappu konsanaan Suomessa. Itsekin jouduin ostamaan kahden dollarin CR paidan päästäkseni humuun kiinni. Onneksi olimme tajunneet varata pöydän paikallisesta La Villa ravintolasta jo viikkoa etukäteen, sillä ääriään myötä täynnä olevaan juottolaan olisi muuten ollut turha hamuta. Alunperin ennustettu teurastusmatsi olikin onneksi ihan kiinnostavaa katsottavaa, kun CR tarjosi Saksalle varteenotettavaa vastusta MM-futishistorian maalirikkaimmassa avausottelussa.


GOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOL!!!


Tommy (GER) oli tyytyväinen lopputulokseen, tyttöystävä (CR) luonnollisesti ei...

SYNTTÄRIT!!!

Läksäribileitä täällä tuskin enää tarvinnee pitää, sillä parin viikon takaiset futismatsin kanssa sopivasti samalle päivälle sattuneet vuosipäiväjuhlani hoitivat sen roolin melko mukavasti. Possea tuli loppujen lopuksi yli piskuisen kämppäni äyräiden, ja tämän johdosta juhlamassa velloi valtoimenaan asuntokompleksimme portailla ja asuntojen edustoilla. Koska asuntolamme hiljaisuus alkaa kymmeneltä, kävin kuuliaisesti sulkemassa iPodini tuohon aikaan ja aloin levittää ravintolaansiirtymiskoodia avainhenkilöille. Kuitenkin, kuten kaikissa oikeissa bileissä kuuluukin, kukaan ei ottanut lähtökäskyä kovinkaan tosissaan, ja onhan totta, että juhlajuomaakin oli vielä jäljellä runsain mitoin. Varttia yli kymmenen joku oli jo palauttanut juhlamieltä lietsovan käsinpoimitun partymixini osanottajien korviin ja meno jatkui puolen yön maagiseen rajaan asti. Tuon jälkeen, kuin taikaiskusta, juopunut massa alkoi vihdoin valua ulkoportillemme päin - rommipullot oli tyhjennetty. Seuraavana maanantaina sainkin sitten odotetun tomeran puhuttelun kompleksimme uudelta managerilta, mutta vakuutettuani hänelle, ettei tapahtuma tule toistumaan (tietenkään, kun en ole viiteen viikkoon edes paikalla), sain vielä jatkaa asunnon pitämistä vuokrakauteni loppuun.

Alla otoksia bileistä (tsekatkaa loput flickr:stä jos nappaa, linkki oikealla)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä päättää viiden kuukauden oleilu täällä banaanivaltiossa. Turha mainita, että kokemus on ollut elämäni antoisimpia ja perspektiiviä elämän pikku yksityiskohtiin on tullut litrakaupalla täällä asustellessa ja matkustellessa - ja kaksi maata odottaa vielä valloitusta. Kohta nähdään Suomi! Tiedän että siellä ei mikään ole muuttunut - paitsi että Tanja Karpela on mennyt naimisiin ja makasiinit ovat enää muisto vain.

Mutta tsekatkaa tosiaan etenemiseni Etelä-Amerikan rintamalla samalla culoblanco-kanavalla, samaan culoblanco-aikaan - koko heinäkuun ajan.

Chao from CR.

TRCRF

(Totally Random Costa Rica Facts)

• Costa Rican naiset ovat hemmetin hyvän näköisiä, mutta "tuo rikas gringo sopii hyvin lapseni isäksi" asenne on totaalinen turn-off


• Niin naiset kuin miehetkin osaavat täällä tanssia epäreilun hyvin - onneksi Suomessakin voi ottaa salsatunteja


• Costa Rican suurin vientituote arvossa mitattuna eivät ole banaanit eikä kahvi - vaan mikrosirut


• Costa Rican rannoilla on tänä vuonna tähän mennessä kuollut 58 ihmistä merivirtausten hukuttamina


• Reggaeton on perseestä


• Moskiitoista on huomattavasti vähemmän haittaa (lue: ei yhtään) kuin Suomen suvessa


• Puntarenaksen rantabulevardin on rakennuttanut Taiwanin valtio


• Costa Rican nykyinen presidentti on saanut Nobelin rauhanpalkinnon


• Costa Ricassa ensi-iltaelokuvat tulevat laillisiin videovuokraamoihin ennen ensi-iltaansa


• Costa Ricalaiset ovat skitsofreenikkoja - he vihaavat jenkkejä mutta haluaisivat olla heitä

Okei, osa oli ihan mielipidekysymyksiä...