4 viikonloppua, 5 biitsiä

Myles (USA) ja allekirjoittanut Tamarindossa

Moi taas tropiikista. Viimeiset kolmisen viikkoa ovat menneet sellaisella hulinalla, ettei blogittamisesta ole tullut yhtikäs mitään, mutta korjatkaamme asia tällä tuherruksella. Koetan summata entryyn tiivistettynä viime viikkojen tapahtumat joten tästä saattaa tulla pitkä. Kevennän täten kirjoitteluani monituisilla kuvilla.

Espanjan lastentarhakurssimme loppui viime viikolla, sillä koulu alkoi tänään. Hieman turhauttavaa oli kerrata samoja juttuja, jotka jo suomessa opettelin uudelleen mm. erittäin hitaasti oppivien jenkkien kanssa, mutta keräsin tietty paljon uuttakin tietoutta. Sitäpaitsi opettajattaremme on suhteellisen hot, eli kaikesta huolimatta viihdyin oikein hyvin. Joka ikinen viikonloppu ollaan kierretty Costa Rican monituisia rantoja, jotka eivät maineestaan jää paljonkaan jälkeen: loputtomasti aurinkoa, kädenlämpöistä vettä, upeita aaltoja, kuumaa hiekkaa, kummia mereneläviä ja iloista kansaa.

Tällä viikolla alkoivat siis kaikki yliopiston kurssit, mikä on mahtavaa, sillä liian moneen paikalliseen en ole vielä melko Pohjois-Amerikka -painotteisesta kaveripiiristä johtuen törmännyt. Kuvia kampuksesta tulee varmaan sitten lähitulevaisuudessa enemmän. Pari viikkoa sitten vietin flunssaisen viikon - illat San Josén vuoristoilmassa yllättävät usein päivällä pelkkään t-paitaan ja shortseihin sonnustautuneen gringon. Pikkuhiljaa tästä täysin toivuttuani sain sitten eilen äkäisen mahataudin; kuka käski ottaa majoneesia kaupungin halvimmassa paikassa... Onneksi tänään näyttää paremmalta vaikka en vielä uskallakaan syödä muuta kuin jugurttia.

Puerto Viejo & Cahuita 3.-7.3.

Viime viikonloppu olikin ensimmäinen piiitkä tauko espanjan kurssin loppumisen tähden, sillä viikon eka UCR -luentoni on tästä lähtien aina keskiviikkoisin. Vietettiin täten aika kahdella eri biitsillä. Ehdoton CR-bestikseni Elizabeth (USA) vietti vikaa viikonloppuaan CR:ssa, joten hieman haikeat tunnelmat oli. Vaikka tunsin tytön vain viisi viikkoa, klikkasivat tajuntamme yhteen yliluonnollisen hyvin, joten ero oli kovin ikävä.

Matkassa mukana oli myös koko joukko vaihtareita, ja saimmekin tingittyä kaksi jättikokoista huonetta hyvään hintaan. Yläkerran kämpän edustalla oli mahtava patio, jossa vietimme ensimmäisen illan korttia pelaten, sillä trooppinen rankkasade yllätti ja jatkui läpi yön, mikä teki parin kilometrin kävelymatkasta keskustaan epämieluisan vaihtoehdon. Lauantai vietettiin Puerto Viejon lähistön rannoilla ja myöhemmin illastettiin hyvin.

Puerto Viejossa, kuten koko Karibian rannikolla, on erittäin pasifistinen tunnelma

The Beach is always good

Ripu Rapu

Elizabeth ja mä biitsillä

Sunnuntaina lähtivät paluumatkalle kaikki muut paitsi minä ja Hampus, sillä meillä oli viikon kaksi ensimmäistä päivää vapaana. Päätimme suunnistaa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Cahuitan rantakaupunkiin, jossa piti kuuleman mukaan olla vieläkin chillimpi meno kuin Puerto Viejossa.

Huhut pitivät paikkansa ja ihastuimme oitis reggaen voimalla toimivaan pikkukylään. Löysimme kaiken lisäksi koko vuoden parhaan majoituksen 7$ hintaan per nenä. Äärimmäisen siistissä ja upouudessa kompleksissa oli juuri sopivan kokoiset huoneet, paras tuuletin, johon olen lattareissa törmännyt ja kaiken kruunaava skandinaavisella paineella kuumaa vettä suoltava taivaallinen suihku. Haaleaan lirusuihkuun viimeiset viikot tyytyneinä olimme asiasta täysin haltioissamme, ja kyynel melkein tirahti silmäkulmasta isänmaan muistuessa mieleen höyryävän H2O:n kiivaassa pommituksessa.

Illalliseksi tuli syötyä myös reissun tähän asti paras ateria: Jättikatkarapuja juuri sopivan tulisessa kookos-valkosipulikastikkeessa. Illastuksen jälkeen tapasimme mukavan oloiset kanadalaissisarukset Jordanin, Katen, Jenniferin ja Jessican, jotka olivat CR:ssa lomailemassa. Päätettiin ottaa yksissä tuumin maanantaiksi snorklausreissu lähiriutalle, joka tosin kärsi pahoja vaurioita viimeisimmässä suuressa maanjäristyksessä. Yhtä kaikki, riutan korallit jäivät kuitenkin muun eläjäimistön varjoon ja parin tunnin session aikana näimmekin melko laajan kirjon toinen toistaan kirjavampia merisiilejä, rapuja ja kaloja. Uiminen parin sadan yksilön kokoisen kalaparven sisällä on melko säväyttävä kokemus, jota voin suositella kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Harmi, että kamerani ei ole vedenkestävä.

Vesiurheilun jälkeen talsimme takaisin kylään Punta Cahuitan kautta, joka on osa Costa Rican ihastuttavinta kansallispuistoa. Apinoita, erakkorapuja ja hämähäkkejä tuli taas nähtyä runsain mitoin, minkä jälkeen pulahdettiin Cahuitan rantaveteen. Valkonaama-apinat ovat kovin ihmisläheisiä ja turistien ruokakassit kiinnostivat kädellisiä siinä määrin, että eräs jenkki miltei joutui innokkaimman kanssa käsirysyyn.

Paikallisia korppikotkia

Going snorkeling

Apina. Valkonaama-Apina.

Ryöstelevä kädellinen

Oppaamme Ulysses käärmeenhakupuuhissa

Käärmettä ei löytynyt, hämppis kyllä.

Ei tää pure (kai)

Hampus, Ulysses & Kanadalaiset

Tällä neidolla oli nuoresta iästään huolimatta jo nimikkojälkkäri

Tamarindo 24.-26.2

Tää viikonloppu vietettiin Tamagringossa Elizabethin, Johanan ja uuden tuttavuuden Mylesin kanssa. Paikan lempinimi johtuu lihavien, vanhojen ja vitivalkoisten jenkkien ylitarjonnasta, ja pikkuruiseen surffikylään onkin saatu ahdettua niin Burger King, Subway kuin Pizza Hutkin. Pikaruokakolonisaation malliesimerkki omaa kuitenkin niin upean rannan, että paikka on visiitin arvoinen vahvasta jenkkipresenssistä huolimatta. Vai mitä sanotte näistä:

Tää kuva oli laitettava naisten iloksi kun Myles on niin söpö :)

Puntarenas 17.-19.2

Puntarenaksen suuri rantakarnevaali veti väkeä ja vaikka olimmekin ostaneet bussiliput edellispäivänä, päätimme hetken aikaa jonossa hikoiltuamme napata taksin alle ja kaasuttaa pois rahvaan masentavasta seurasta. Hintakaan ei ollut kovin paha: 80$ yli parin tunnin taksimatkasta ei neljälle jaettuna ollut kulu eikä mikään Suomen hintoihin tottuneelle.

Ei jääty tähän jonoon...

Puntarenaksen auringonlasku on hehkeä

Biitsille rakennetut väliaikaiset discot olivat periaatteessa suuria rakennustelineitä, mutta yhtä kaikki toimivia.

Festari oli siis odotetusti kansoitettu ja karnevaali näyttävä. Pimeydestä johtuen en tosin saanut otettua kuvia kulkueesta mutta voin vakuuttaa, että sambaa ja paljasta pintaa oli tarjolla riittämiin. Kulkueen jälkeen maattiin hiekalla ja parannettiin maailmaa ennen kuin rannalle pystytetyt rappion tyyssijat nielaisivat meidät sisuksiinsa.

Bussia takaisin saikin sitten odottaa pari tuntia aamun pimeydessä, mutta takaisin päästiin kuitenkin ehjinä.

Jacó 10.-12.2.

Jacóon saavuimme mittavan ulkkaridelegaation kera, mutta Ritesh ja minä pistäydyimme ensi töiksemme mestassa vielä tuolloin asustelleen Patrickin luona. Patrick on viileä tyyppi, joka puuhastelee graafisen suunnittelun parissa, surffaa CR:ssa ja viettää muutenkin melko huoletonta elämää. Tytöt saivat siis etsiä majoituspaikkaa sillä välin ja löysivätkin oikein viehättävän (ainakin torakoiden mielestä) cabinan, johon majoituimme pariksi yöksi.

LunYuan, Stacy & Malou sekä mä

Jacón keskustaa

Playa Jacó juuri ennen auringonlaskua

'Crazy' Eddie, Ritesh & Patrick

Jacóssa tapasin myös Patrickin ystävän, 'Crazy' Eddien, joka oli oikein värikäs tapaus. Vapaapainijan näköinen ja oloinen tatuoitu Puerto Ricolainen mutta New yorkin kaduilla kasvanut mörssäri kun olisi sopinut paremmin kylmä rinki -sarjaan kuin rahoitusalan konsultiksi, jona siis työskenteli. Oikein hauska heppu kaiken kaikkiaan. Koskaan en ole nähnyt yhtä isoa läppäriä kuin kyseisellä hänellä.