Dia 16: Riot On! vol. 2

EKSTATIKKK!!!

Sain läppärini (omat musat) takaisin Bolivialta, joka erittäin ystävällisesti oli pitänyt huolta siitä koko Ecuadorissa olomme ajan. Ei muuta kuin Beastie Boysia heti nappeihin - SABOTAGE!!! Pirun kummallista muuten että tässä blogatessa ei o umlaut toimi vaikka ä toimii.

Aamulla käväisin hakemassa Suomeen jääneen Quito - San Jose tikettini läheisestä matkatoimistosta (kiitti vielä superpaljon, Antti) ja sitten Tanian ja Bolivian kanssa viimeisille Ecuador -shoppauksille.

Vanhan kaupungin laitamille saapuessamme näky oli aika epäeurooppalainen: satoja metrocamoon pukeutuneita mellakkapoliiseja seisoi pääteiden varsilla kilvet ja rynnäkkokiväärit tanassa kyynelkaasumaskit vyollä. Huh. Mua alkoi jo vähän epäilyttämään koko idean järkevyys - viimeistään siinä vaiheessa kun tiukkailmeinen upseeri keskeytti matkantekoni sanoen, ettei turisteilla ole mitään asiaa keskustaan. "Onneksi" Bolivia tuli hätiin ja selitti, että olen heidän seurassaan, ja pääsimme etenemään suoraan leijonan kitaan. Harmi, että kamera oli hostellilla, siksi vaikuttava oli näky. Huolestuneisuuteni kasvoi entisestään, kun tajusin, että suurimmalle osalle näistä mellakoitsijoista jenkkien öljy-yhtiöt (nyt ö sitten taas toimiikin) ovat kuin punainen vaate, ja itse olin tietysti vetänyt aamulla niskaan prätkätakkini, jossa komeilivat värikkäinä niin Shellin kuin Essonkin kangasmerkit. Sisäistin viimein englanninkielisen termin "sitting duck".

Bolivia kertoi, että hallitus oli tehnyt jotain ei-niin-pelimiehen liikkeitä liittyen tyoläisten palkkoihin, ja että siksi odotettavissa oli jonkinnäkoisiä mielenosoituksia. Siinä sitten pähkäiltiin suhtautumista poliisiin eri kulttuureissa: sikäli kun poliisi on Suomessa ystävä (ainakin meille äidin pikkuenkeleille), niin Ecuadorissa lain koura on pikemminkin alistuksen rautainen nyrkki, jonka näkeminen aiheuttaa pelkoa ja inhoa myös lainkuuliaisessa väessä.

Keskusta oli kuitenkin rauhallinen ja pääsimme vierailemaan mm. San Fransiscon kirkossa, joka kolonialistiseen tyyliin oli ehdottoman upea. Harmillista, että Costa Rican miltei koko kolonialistinen arkkitehtuuri on tuhoutunut alueelle niin tavallisissa maanjäristyksissä. Toivottavasti mun hallintokauden aikana ei tuu liikaa lisädamagea...

Tällä hetkellä bloggaan siis vihdoin ilman tuntitaksaa vanhalla rakkaalla läppärilläni, joka ei ole vielä muuttunut Powerbookiksi, vaikka pussailen sitä alituiseen. Todella outoa olla ihan yksin kahden viikon jälkeen ilman mitään iltapäivä/iltasuunnitelmia. Taidan nauttia rauhasta, oikaista ja katsoa muutaman jakson Lostia ehtoon ratoksi. Suomessahan se alkoi tänään, mutta mulla onkin kaks ekaa siisonia läppärillä, njäh njäh...