Dias 11 & 12: No hay subtitulos

Surf -meininki jatkui jo kolmatta paivaa ja tanaan oli vuorossa aamusessio. edellisiltana oli himpun verran vaikea menna nukkumaan kun paikka tayttyi viikonlopun kunniaksi juhlivasta kansasta, eivatka hostellimme seinat ole juuri pahvilevya kummemmat. Herattyamme fiilis oli kuitenkin hyva ja taas tuli vedettya itsensa aika piippuun ennen lounasta ja hyvin ansaittuja paivaunia 2. kerroksen terassin riippumatossa. Iltapaivalla kuvailin hieman ymparistoa, minka tuloksena muutamia otoksia alla.

Meidan hostelli on La Casa Blanca -kyltin oikealla puolella

Illallinen syotiin vastapaisessa raflassa, jonka terassilla oli taas karvatassuja joka lahtoon: isoa, pienta, karkeaa, sileaa, naarasta, urosta, nalkaista ja kiimaista. Paikalliset tyontekijat eivat hatistele koiria asiakkaita hairitsemasta, vaan ne ikaankuin kuuluvat fiilikseen. Illallisen puitteissa tavattiin myos maailmaa kierteleva freelance -ohjelmoija Tim, jonka kanssa otettiin muutamat mojitot. Tim lahti kuitenkin ajoissa nukkumaan, silla noudatti ilmeisen terveellisia elamantapoja. Me jatkettiin aamuseiskaan, silla lomalla ei tarvii tsempata. Ja oltiinhan me tietty urheiltukin jo monta paivaa, eli nollaus oli paikallaan.

Look into my eyes and tell me you don´t want me...

Montañitan yoelama on paikan pikkuruisesta koosta huolimatta oikein vilkasta. Paakadulla oli hieno tulitemppuilu/capoeiranaytos, jonka paatteeksi paikalliset teinit rullasivat ympari 20x20 metrista korttelia Mitsubishi Pajeroissaan. Todella ihmeellista, etta kaikkien piti tunkea kiesinsa yokerhojen muutenkin ahtaalle edustalle parkkiin, vaikka korttelin paasta alkaa suhteellisen tilava hiekka-aro. Ainoat yokerhotyyliset mestat on rannalla, ja tanssilattiana toimii rantahietikko. Strobot oli paalla yhta soittoa koko illan ja eraassa mestassa oli tanssialueen keskella iso nuotio, jonka ymparilla oli aika primitiivinen umzumhumzum -rituaalimeno. Seuraamme liimautui pari paikallista neitokaista, jotka pyrkivat hanakasti hostelliimme - siitakin huolimatta, etta toisen poikaystava oli koko ajan mukana. Muutenkin tyyppien seurueessa liikkui tosi omituista ainesta, joiden fiilikset vaihtelivat maanis-depressiivikoille ominaiseen tapaan. Kieltaydyimme luonnollisesti seurasta, vaikka tyon takana se olikin.

Sunnuntaina herattiin kolmelta ja lekoteltiin lempeassa puolipilvisessa saassa merituulen hyvailtavana. Aika perus dagen efter. Nyt illalla mennaan katsomaan joku Ecuadorilainen leffa, jonka juoni jaa minulle todennakoisesti suht hamaraksi.