Whatta Fukk???

Joku yrittää tuhota meidän hostellin seiniä aliääniaseella!!! Kadulla on aivan hillitön meininki ja ikkunat tärisee raameistaan! Koeta nyt sitten tässä seurata korkekulttuuria (Lostia). Hiljaa äpärät! Tänään on vasta torstai!

Käväisin tuossa pimeän saatua uskaliaasti vielä kolmen kilometrin päässä Pohjois-Quitossa jalan. Ajattelin kipaista KFC:sta tai Burger Kingista jotain syötävää, mutta ensimmäinen pikaruokaketju olikin ilmeisesti jostain lattarimaasta kotoisin oleva KFC -tyylinen kanapaikka, johon nälissäni oli tyytyminen. Hauskaa kuriositeetti oli, että burgerin ja papasten kanssa sai tarjottimelle muovihanskat. Siis sellaiset jotka tulee Garnierin hiusväripakkauksessa. Vähän aikaa ihmeteltyäni vedin kintaat käteen ja otin burgerin haltuun. Homma toimi itseasiassa todella hyvin, sillä nyt ei tarvinnut huolehtia majoneesin valumisesta sormille servetin reunojen yli, eikä ranskalaisten syöminenkään ole ikinä tuntunut hygienisemmältä.

Takaisintulomatkalla olikin sitten pikkuisen äksöniä. Päätin oikaista aution näköisen tienpientareen kautta ja juuri kun luulin selvittäneeni osuuden, vastaan loikki kolme paikallista liimanhaistelijaa. Pisin tyypeistä alkoi oitis louskuttamaan, josko cringolla olisi viskata 50 centavoa. Totesin mahdollisimman itsevarmasti, että ei just tällä hetkellä satu olemaan. Kaverit ilmeisesti pelästyivät ihonmyötäisen paitani alla kiivaasti sykkivää kolossaalista rintalihaksistoani, sillä parin epähyväksyvän ilmeen jälkeen he jatkoivat matkaansa. Olin jo varma, että viimeinen yö Quitossa koituisi sittenkin kohtalokseni...

Kohta nukkumaan. CR, here I come!!!