Under Peruvian Skies

Costa Rican ihan vihoviimeiset laksarit maanantaina venahtivat hieman pitkiksi kun intouduimme parin hollantilaisveijarin kanssa jatkamaan jokamaanantaisen El Cuartel -ravintolaillan jalkeen viela pahamaineiseen Del Rey kasinoon. Jossain vaiheessa rahaakin oli ampareittain mutta kuudelta aamulla kotiin paastessani taskut oli kaannetty ylosalaisin ja oli kirjaimellisesti kaikkensa antanut olo.


No, sveitsilaiset kylla lupasivat hoitaa laksareihini paljon naisia...


Naked Chef * 2


Kai ma 5 kuukaudessa tyttoihinkin tutustuin...

Tiistain lento oli onneksi vasta kolmelta iltapaivalla mutta olo oli viela Limaan paastyanikin hieman voipunut. Olin tosin kyseisessa kaupungissa vasta yhdeksan aikaan illalla joten suurempaan sightseeingiin ei joka tapauksessa enaa tuona paivana ollut aikaa.

Seuraavana paivana bussini Cuzcoon lahti vasta yhdelta, joten ehdin kuluttamaan aamupaivan kierrellessani Liman vanhaa keskustaa. Kaupungin tama osa olikin oikein positiivinen yllatys kaikkien Limaan liittyvien kuristusryostojuttujen jalkeen, ja itse vanha kaupunki on San Josen tuppukylaan verrattuna suorastaan loistelias. Kavin kunnon turistina myos museokierroksella San Fransiscon kirkossa ja taman alla risteilevissa katakombeissa, jotka oli tehty paata lyhyemmalle vaelle.


San Fransiscon kirkko


Macabre Funk

Myos shopping district jatti SJ:n varjoonsa, ja mukaan tarttuikin oivat blehat 80 % alennuksella. Kavin myos syomassa ravintolassa, joka suomessa olisi mennyt suoraan ylemman keskitason luokkaan, ja pelolla odottelin kahden alkuruoan, paaruoan, jalkkarin ja juoman kerryttamaan laskua - vain todetakseni sen olevan noin 2,5 dollaria! Jo puolen paivan perusteella Peru oli voittanut sydameni puolelleen.


Paatorin viehkeaa ymparistoa


Plaza San Martin


Tyypillista vanhaa Limalaista arkkitehtuuria, jossa kolonialistiset upeat kivitalot varustettiin erittain taidokkaasti inkatyyliin koristelluilla suljetuilla puuparvekkeilla.

Lounaan jalkeen olikin vuorossa 21 tunnin bussimatka, josta nyt ei mitaan kertomisen arvoista sinallaan loydy. Erittain hauska kokemus oli kuitenkin maiseman vaihtuminen matkan aikana; kun aurinko laski, olimme keskella autiomaata lahella rannikkoa, ja taman jalkeen ei nahnytkaan oikeastaan muuta kuin tahtia, silla vuorilla ei juuri ole asutusta/valaistusta. Puolen yon aikaan huomasin etta olimme jo saavuttaneet melko lailla korkeutta, silla katsoesani ikkunasta nain tahtia - myos alapuolellamme. Olin oikeastaan tyytyvainen etta en nahnyt alas...

Auringon noustua nakymat olivat upeat. Taman takia Vali-Amerikasta lahdin ja nyt se alkoi olemaan todellisuutta. Andien massiivi jatkui kumpuilevana horisonttiin ja nakyipa pari lumihuippuakin jo, vaikka olimmekin suhteellisen matalalla. Aamupalan jalkeen oli viela parin tunnin ajomatka Cuzcoon, josta lisaa seuraavassa postissa...


Paskemmissakin maisemissa ollaan heratty...