4 viikonloppua, 5 biitsiä

Myles (USA) ja allekirjoittanut Tamarindossa

Moi taas tropiikista. Viimeiset kolmisen viikkoa ovat menneet sellaisella hulinalla, ettei blogittamisesta ole tullut yhtikäs mitään, mutta korjatkaamme asia tällä tuherruksella. Koetan summata entryyn tiivistettynä viime viikkojen tapahtumat joten tästä saattaa tulla pitkä. Kevennän täten kirjoitteluani monituisilla kuvilla.

Espanjan lastentarhakurssimme loppui viime viikolla, sillä koulu alkoi tänään. Hieman turhauttavaa oli kerrata samoja juttuja, jotka jo suomessa opettelin uudelleen mm. erittäin hitaasti oppivien jenkkien kanssa, mutta keräsin tietty paljon uuttakin tietoutta. Sitäpaitsi opettajattaremme on suhteellisen hot, eli kaikesta huolimatta viihdyin oikein hyvin. Joka ikinen viikonloppu ollaan kierretty Costa Rican monituisia rantoja, jotka eivät maineestaan jää paljonkaan jälkeen: loputtomasti aurinkoa, kädenlämpöistä vettä, upeita aaltoja, kuumaa hiekkaa, kummia mereneläviä ja iloista kansaa.

Tällä viikolla alkoivat siis kaikki yliopiston kurssit, mikä on mahtavaa, sillä liian moneen paikalliseen en ole vielä melko Pohjois-Amerikka -painotteisesta kaveripiiristä johtuen törmännyt. Kuvia kampuksesta tulee varmaan sitten lähitulevaisuudessa enemmän. Pari viikkoa sitten vietin flunssaisen viikon - illat San Josén vuoristoilmassa yllättävät usein päivällä pelkkään t-paitaan ja shortseihin sonnustautuneen gringon. Pikkuhiljaa tästä täysin toivuttuani sain sitten eilen äkäisen mahataudin; kuka käski ottaa majoneesia kaupungin halvimmassa paikassa... Onneksi tänään näyttää paremmalta vaikka en vielä uskallakaan syödä muuta kuin jugurttia.

Puerto Viejo & Cahuita 3.-7.3.

Viime viikonloppu olikin ensimmäinen piiitkä tauko espanjan kurssin loppumisen tähden, sillä viikon eka UCR -luentoni on tästä lähtien aina keskiviikkoisin. Vietettiin täten aika kahdella eri biitsillä. Ehdoton CR-bestikseni Elizabeth (USA) vietti vikaa viikonloppuaan CR:ssa, joten hieman haikeat tunnelmat oli. Vaikka tunsin tytön vain viisi viikkoa, klikkasivat tajuntamme yhteen yliluonnollisen hyvin, joten ero oli kovin ikävä.

Matkassa mukana oli myös koko joukko vaihtareita, ja saimmekin tingittyä kaksi jättikokoista huonetta hyvään hintaan. Yläkerran kämpän edustalla oli mahtava patio, jossa vietimme ensimmäisen illan korttia pelaten, sillä trooppinen rankkasade yllätti ja jatkui läpi yön, mikä teki parin kilometrin kävelymatkasta keskustaan epämieluisan vaihtoehdon. Lauantai vietettiin Puerto Viejon lähistön rannoilla ja myöhemmin illastettiin hyvin.

Puerto Viejossa, kuten koko Karibian rannikolla, on erittäin pasifistinen tunnelma

The Beach is always good

Ripu Rapu

Elizabeth ja mä biitsillä

Sunnuntaina lähtivät paluumatkalle kaikki muut paitsi minä ja Hampus, sillä meillä oli viikon kaksi ensimmäistä päivää vapaana. Päätimme suunnistaa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Cahuitan rantakaupunkiin, jossa piti kuuleman mukaan olla vieläkin chillimpi meno kuin Puerto Viejossa.

Huhut pitivät paikkansa ja ihastuimme oitis reggaen voimalla toimivaan pikkukylään. Löysimme kaiken lisäksi koko vuoden parhaan majoituksen 7$ hintaan per nenä. Äärimmäisen siistissä ja upouudessa kompleksissa oli juuri sopivan kokoiset huoneet, paras tuuletin, johon olen lattareissa törmännyt ja kaiken kruunaava skandinaavisella paineella kuumaa vettä suoltava taivaallinen suihku. Haaleaan lirusuihkuun viimeiset viikot tyytyneinä olimme asiasta täysin haltioissamme, ja kyynel melkein tirahti silmäkulmasta isänmaan muistuessa mieleen höyryävän H2O:n kiivaassa pommituksessa.

Illalliseksi tuli syötyä myös reissun tähän asti paras ateria: Jättikatkarapuja juuri sopivan tulisessa kookos-valkosipulikastikkeessa. Illastuksen jälkeen tapasimme mukavan oloiset kanadalaissisarukset Jordanin, Katen, Jenniferin ja Jessican, jotka olivat CR:ssa lomailemassa. Päätettiin ottaa yksissä tuumin maanantaiksi snorklausreissu lähiriutalle, joka tosin kärsi pahoja vaurioita viimeisimmässä suuressa maanjäristyksessä. Yhtä kaikki, riutan korallit jäivät kuitenkin muun eläjäimistön varjoon ja parin tunnin session aikana näimmekin melko laajan kirjon toinen toistaan kirjavampia merisiilejä, rapuja ja kaloja. Uiminen parin sadan yksilön kokoisen kalaparven sisällä on melko säväyttävä kokemus, jota voin suositella kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Harmi, että kamerani ei ole vedenkestävä.

Vesiurheilun jälkeen talsimme takaisin kylään Punta Cahuitan kautta, joka on osa Costa Rican ihastuttavinta kansallispuistoa. Apinoita, erakkorapuja ja hämähäkkejä tuli taas nähtyä runsain mitoin, minkä jälkeen pulahdettiin Cahuitan rantaveteen. Valkonaama-apinat ovat kovin ihmisläheisiä ja turistien ruokakassit kiinnostivat kädellisiä siinä määrin, että eräs jenkki miltei joutui innokkaimman kanssa käsirysyyn.

Paikallisia korppikotkia

Going snorkeling

Apina. Valkonaama-Apina.

Ryöstelevä kädellinen

Oppaamme Ulysses käärmeenhakupuuhissa

Käärmettä ei löytynyt, hämppis kyllä.

Ei tää pure (kai)

Hampus, Ulysses & Kanadalaiset

Tällä neidolla oli nuoresta iästään huolimatta jo nimikkojälkkäri

Tamarindo 24.-26.2

Tää viikonloppu vietettiin Tamagringossa Elizabethin, Johanan ja uuden tuttavuuden Mylesin kanssa. Paikan lempinimi johtuu lihavien, vanhojen ja vitivalkoisten jenkkien ylitarjonnasta, ja pikkuruiseen surffikylään onkin saatu ahdettua niin Burger King, Subway kuin Pizza Hutkin. Pikaruokakolonisaation malliesimerkki omaa kuitenkin niin upean rannan, että paikka on visiitin arvoinen vahvasta jenkkipresenssistä huolimatta. Vai mitä sanotte näistä:

Tää kuva oli laitettava naisten iloksi kun Myles on niin söpö :)

Puntarenas 17.-19.2

Puntarenaksen suuri rantakarnevaali veti väkeä ja vaikka olimmekin ostaneet bussiliput edellispäivänä, päätimme hetken aikaa jonossa hikoiltuamme napata taksin alle ja kaasuttaa pois rahvaan masentavasta seurasta. Hintakaan ei ollut kovin paha: 80$ yli parin tunnin taksimatkasta ei neljälle jaettuna ollut kulu eikä mikään Suomen hintoihin tottuneelle.

Ei jääty tähän jonoon...

Puntarenaksen auringonlasku on hehkeä

Biitsille rakennetut väliaikaiset discot olivat periaatteessa suuria rakennustelineitä, mutta yhtä kaikki toimivia.

Festari oli siis odotetusti kansoitettu ja karnevaali näyttävä. Pimeydestä johtuen en tosin saanut otettua kuvia kulkueesta mutta voin vakuuttaa, että sambaa ja paljasta pintaa oli tarjolla riittämiin. Kulkueen jälkeen maattiin hiekalla ja parannettiin maailmaa ennen kuin rannalle pystytetyt rappion tyyssijat nielaisivat meidät sisuksiinsa.

Bussia takaisin saikin sitten odottaa pari tuntia aamun pimeydessä, mutta takaisin päästiin kuitenkin ehjinä.

Jacó 10.-12.2.

Jacóon saavuimme mittavan ulkkaridelegaation kera, mutta Ritesh ja minä pistäydyimme ensi töiksemme mestassa vielä tuolloin asustelleen Patrickin luona. Patrick on viileä tyyppi, joka puuhastelee graafisen suunnittelun parissa, surffaa CR:ssa ja viettää muutenkin melko huoletonta elämää. Tytöt saivat siis etsiä majoituspaikkaa sillä välin ja löysivätkin oikein viehättävän (ainakin torakoiden mielestä) cabinan, johon majoituimme pariksi yöksi.

LunYuan, Stacy & Malou sekä mä

Jacón keskustaa

Playa Jacó juuri ennen auringonlaskua

'Crazy' Eddie, Ritesh & Patrick

Jacóssa tapasin myös Patrickin ystävän, 'Crazy' Eddien, joka oli oikein värikäs tapaus. Vapaapainijan näköinen ja oloinen tatuoitu Puerto Ricolainen mutta New yorkin kaduilla kasvanut mörssäri kun olisi sopinut paremmin kylmä rinki -sarjaan kuin rahoitusalan konsultiksi, jona siis työskenteli. Oikein hauska heppu kaiken kaikkiaan. Koskaan en ole nähnyt yhtä isoa läppäriä kuin kyseisellä hänellä.

Exchange week #1

Tapahtumia ja uusia tuttavuuksia viime viikkoon mahtui siihen sen verran, että periodi tuntui enemmänkin parilta-kolmelta viikolta. Espanjan tunnit siis alkoivat maanantaina ja täytyy sanoa, että basicos -kurssi tuntuu kyllä vähän turhan basicosilta, sillä kukaan muu kurssilla ei tiedä espanjasta yhtään mitään. Onneks jäljellä enää kolme viikkoa. Meitä on ryhmässä yhdeksän heeboa eikä yhtään naispuolista, joten aika sausage party -meiningillä mennään. Kurssilla on muutaman perusjäykän itävaltalaisen seurana mun ikäinen ruåtsalainen Johnny ja kolme 19-vee jenkkisurffaria. Perusjäykät itävaltalaiset on ainoat UCR:läiset mun lisäksi, mutta nää muut on paljon mukavampaa seuraa, joten hengasin ekat päivät niiden kanssa.

Itse yliopisto alkoi sitten keskiviikkona, ja espanjan tunnit jäivät loppuviikolta väliin orientaatiopäivien vuoksi. UCR:llä vaikuttaa kyllä olevan ihan kelvollisen tuntuinen ulkkarihuolto ja ylioppilaskuntatoiminta jopa näin suomalaisin standardein mitattuna. Ensimmäisen päivän orientaatio-ohjelma ei ollut mitään ihmeellisen hienoa, vaan peruskauraa tyyliin Costa Rica FAQ, ohjeita kulttuurishokin varalle, ylioppilaskunnan aktiviteettien esittelyä, kampusalueeseen ja San Joseen tutustumista, erilaisten dokumenttien täyttämisen läpikäymistä, ym. Kaikki kuitenkin toimi erittäin mallikkaasti ja mikä tärkeintä, ihmiset olivat aidosti cooleja ja mukavia. Illalla mentiin tietenkin yliopiston välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle kadulle tutustumaan hieman epävirallisemmissa merkeissä oluen äärellä. Nelikymmenpäinen vaihtarijoukko koostuu suureksi osaksi jenkeistä, mutta myös muut lattarimaat ja Eurooppa ovat onneksi hyvin edustettuina.

Toinen päivä vietettiin UCR:n biologian laitoksen farmilla, ja ihmetys oli suuri, kun eräällä rastilla pääsimme tutustumaan elävään lehmään, jonka kyljessä oli korkki. Korkin avaamalla pääsi työntämään kätensä suoraan yhteen lehmän lukuisista mahoista, minkä näkeminen aiheutti melko voimakkaita reaktioita suureksi osaksi parikymmenvuotiasta tytöistä koostuvassa joukossa. Myös kaikki vaihtarit saivat tunkea kätensä lehmään näin halutessaan. Itse en onneksi kokenut minkäänlaista kaipuuta moiseen, sillä erään epäonnisen jenkkitytön vuorolla lehmä alkoi hytkistellä voimakkaasti ja dekomposoitunut heinä (lue paska) lensi kaaressa kyljen reiästä tyttörukan päälle. Siinä oli kyllä naurussa pitelemistä.

Näin poistamme entrecoten tappamatta lehmää

Hampus från Sverige ja muuta possea

Farmiepisodin jälkeen oli vuorossa eri vaihtarimaiden esittelyä vaihtarien itsensä toimesta. Mun ansiosta kaikki Costa Ricassa tietää nykyään, että suomalaiset juovat joka päivä vodkaa aamupalaksi, eli älkää ihmetelkö, jos joudutte vastaamaan outoihin kysymyksiin CR:ssä vieraillessanne. Illalla oli vuorossa Villa Viitamäen housewarming, johon ei tullut pitkästä päivästä ja seuraavan päivän aamuherätyksestä johtuen montaakaan vaihtaria, mutta Hampus sentään piti skandinavian lippua korkealla. Ilta oli jälleen mitä onnistunein, vaikka seuraavan päivän espanjankielinen presis jäikin tekemättä ja pitämättä. Elämäänhän tänne ollaan tultu eikä kouluja käymään :)

Perjantai-iltapäivällä valittiin kurssit ja mä sainkin oman lukujärjestykseni viilattua oikein mukavaksi: koulua ke-to, mikä tarkoittaa viiden päivän viikonloppua joka viikko seuraavat 5 kk! Kaiken lisäksi itse kurssitkaan eivät olleet ihan dorkan kuuloisia, which was nice.

Johnny (SWE) & Matt (CAN) @ housewarming

Viikonlopun reissusta Jacón surffikylään seuraavassa postauksessa, sillä joudun tekemään perjantaina skippaamani presiksen vielä huomiseksi...

"Little" Black Spiders...

Araknofobia, anyone. Yikes!

Täällä oli viikonloppuna pressanvaalit, mikä oli ihan kakkosesta.

Costa Ricassa äänestysprosentti on jotain 25:n luokkaa, mutta ne jotka sattuvat äänestämään pitävät meteliä sitten myös hiljaisen majoriteetin puolesta - ja vähän päällekin. Autoilijoiden koko viikon jatkunut oman puolueen jinglen tööttäily (?!) kasvoi viikonloppua kohden korviahuumaavaksi messuksi pääkadulla ja hetken luulin jo eksyneeni Maximum Overdrive -leffaan. AD/DC:tä tosin kuulin vasta paikallisessa levykaupassa, josta kävin hakemassa Strapping Young Ladin uutukaisen. Aika kivekset halkovaa paukutusta ovat Devin ja kumppanit taas keittäneet kokoon. Asiaan vihkiytyneet käykööt noutamassa oman kopionsa mitä pikimmiten.

Kaikkein järjettömintä koko hommassa oli kuitenkin se, että missään ei saa myydä presidentinvaaliviikonloppuna alkoholia, mikä tarkoittaa käytännössä joka ikisen baarin ja yökerhon olevan suljettu perjantaista maanantaihin. Ensimmäinen kokonainen viikonloppu Costa Ricassa tuli siis erittäin halvaksi. Kuin sokerina pohjalla lauantaiyöhön asti satoi taukoamatta, eli myös tutustumiskierrokset lähiympäristöön saivat odottaa.

Sunnuntaiaamuna pääsin ensi kertaa paikallisille markkinoille, josta saa tuoreet peruselintarvikkeet suomalaiseen hintatasoon tottuneen mielestä aivan naurettavan halvalla. Ostimme Johanan kanssa reput täyteen vihanneksia, hedelmiä ja mausteita ja henkilökohtaisesti sain kulutettua ehkä viitisen euroa.

I may be packin' fruit now, but I know Optimus...


Ah, tuoreita ananaksia ja mansikoita. Kesä alkoi mulle nyt.

Täällä on osa ihmisistä siis erittäin sitoutuneita poliittisesti ja miltei kaikista keskustassa sunnuntaipäivänä näkemistäni autoista roikkui jonkun puolueen lippu - parhaimmillaan viisi (siis täyskokoisia lippuja). Sunnuntai-iltana minkäänlaisia tunnusmelodioita oli turhaa enää yrittää erottaa, sillä kaikki ajoivat ympäri keskustaa melkolailla töötti pohjassa.

Illalla tsekkasin jenkkinaapurien (+ kiintiökanadalainen) kanssa Superbowlin, mutta käytännössä kaikkien aika kului isäntäpariskunnan tuoreiden kissanpentujen kanssa leikkimiseen. Jenkkien überliberaali suhtautuminen kannabistuotteisiin tuli jälleen todettua ja ruokakin maittoi. Pittsburgh voitti Bowlin ja Oscar Arias pressanvaalit. Pressanvaalit olivat tosin erittäin paljon tiukempi ja mielenkiintoisempi taisto kuin väsähtäneen oloinen futismatsi. Arias voitti nimittäin haastajansa Otton Soliksen ainoastaan 0,22 prosentilla. Tämä riittää kuitenkin voiton varmistamiseen, sillä kummatkin ehdokkaat saivat piirun verran yli 40% äänistä, ja tuon maagisen rajan jälkeen presidenttiyden nappaa se, joka saa yhdenkin äänen enemmän. Costa Rican korruptoituneen valtakoneiston puitteissa tuloksen oikeellisuus voidaan kuitenkin asettaa enemmän kuin kyseenalaiseksi...

Life Aquatic with Steve Zissou

Tänään kävin parturissa espanjaksi. Alunperin mahdottomalta tuntunut idea saatettiin lihalliseen muotoon lähiostarin Salon Chenicessä, joka fasiliteeteiltaan ja palvelultaan oli täysin suomalaista tasoa. Naapurin Angie suositteli mestaa ja koin, että vajaa 10 € pesusta, leikkauksesta ja väristä ei olisi liian paha hinta. Kun tyyppi vielä osasi hommansa erinomaisesti, koin kuluttajana tarpeeni jopa ylitetyiksi ja ilahduin. Näin Salon Chenice voi luottaa lukuisiin uusintaostoihin tulevana keväänä.

Lähiostari Outlet Mall (jossa ei luonnollisesti yhtäkään outlettia)

It's Herbie!!!

Noin muuten Costa Ricassa onkin sitten mitä kummallisempia myymäläyhdistelmiä: ylemmän luokan kellokaupassa myydään luonnollisesti kelloja, kelloja ja... spatuloita! Toisessa liikkeessä myydään lähinnä kaikenlaista toimisto/kotielektroniikkaa liittyen tietokoneisiin, webbiin ja videopeleihin, mutta valikoimahan ei tietenkään olisi täydellinen ilman naisten kauneudenhoitotuotteita. Bensa-asemankin pitää olla apteekki. Itse ostin juoksukengät urheilukaupasta. Siellä ei myyty mitään kummallista. Nyt pääsen vihdoin ympäröiville vuorille juoksemaan (mua ei todennäköisesti löydetä koskaan).

About 30€ = ei paha

Managereiden koira Bhakhbi hengailee päivät Lakshmissa ja ovet kun pidetään auki, on elukka säännöllinen vieras aina ruoka-aikaan. Olen pysynyt kovana, enkä syöttänyt sille vielä mitään. Naapurin Ritasch kuulemma syöttää, mutta ne onkin kummatkin intiasta, eli pitää luonnollisesti yhtä.

"Hmmmm...Täällähän tuoksuu kanapasta..."

"Leikin nääntyvää, pakko sen on joskus heltyä"

Tänään mennään illalla leffaan, sillä ne ovat keskiviikkoisin 1,5 dollaria per naama. Eihän tällä hinnalla saa makuunistakaan leffaa edes arkisin!

9 55’30.50” N, 84 03’33.50” W

Elo San Josessa jatkuu leppoisana; hellerajojen paukkumista päivittäin, fajitasillallisia naapureiden kera, totaalista pihallaoloa espanjankielisissä keskusteluissa...

Sunnuntaina podin siis hieman kanuunaa ja heräsin myöhään. Iltapäivästä jouduin käväisemään muutaman blokin päässä Automercadossa (vrt. Sokoksen S-Market), josta saa kaikkea tarpeellista, sillä minulla ei ollut mitään tarpeellista.

Takaisin tultuani törmäsin kanadalaiseen Derryyn, joka aloitteli juuri mietoja sunnuntai-iltapäivän hiprakoita. Derry oli erittäin fiksun ja rentiksen oloinen tyyppi, joten jäin jutustelemaan mukavia hänen luukkuunsa, ja opin mm. mitä kuulun beatnik -kirjailijan William S. Burroughsin vaimolle kävi (ei kovin hyvin). Tuokion kuluttua seuraamme liittyivät Derryn muusa Alejandra ja tämän sisko Angela, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Derryn ja Alejandran lähdettyä ostamaan lisää olutta ja pikaruokaa kävinkin sitten elämäni ensimmäisen espanjankielisen (musiikkiaiheisen) keskustelun. En ihan täydellisen 'suave' ole vielä, mutta asiasisällöt saatiin kuin saatiinkin selvitettyä.

Maanantaina naapureihin tutustuminen jatkui, ja illalla lähdettiin (taas) ulos. Vuorossa oli El Cuartel -niminen paikallinen sedula, jossa sai maksaa itsensä kipeäksi oluesta (melkein 1,5 euroa per tuoppi!). Meininki oli kyllä kohdallaan, kun lavabändi rullasi ulos latinohittejä shakirasta gasolinaan. Paikka oli melko täynnä gringoja (kiitos oikaisusta, Simo), joten en erottunut joukosta yhtä väkevästi kuin lauantaina. Kivaa oli silti ja tiistaina tulikin nukuttua jälleen myöhään.

Tiistaina satoi miltei koko päivän (epätavallista vuodenaikaan nähden) ja iltasella koko San Josen yllätti sähkökatkos (tavallista ympäri vuoden). Kysyessäni katkoksen tyypillistä kestoa Manageri-Matias tokaisi huolettomasti "puolesta tunnista kolmeen viikkoon". Vedätettiinköhän valkoista poikaa...

p.s. Otsikko viittaa Villa Lakshmin Google Earth koordinaatteihin (aivan kuin Googlella olisi oma koordinaattistandardinsa).